Heinäkuu 2003 oli ennätyksellisen helteinen. Tampereelle lämpöaalto siunasi peräti 17 päivää hellettä. Karibian lämpöä lähenevät säät houkuttelivat makeat salsaajat useaan otteeseen Pyynikin rantaan paistattelemaan päivää - tai ihastuttamaan iltaa. Ehdimme salsata niin hiekalla, vedessä, nurmella kuin kallioillakin. Sivusta seuraavat auringonpalvojat katselivat ja kuuntelivat kummeksuen kun kannettava cd-soitin pauhasi rehevää timbaa ja lauma eri-ikäisiä ihmisiä ketkutti vesirajassa kuin parhaissa soidinmenoissa ikään. Puheenjohtaja-Pekka kosiskeli tietysti myös niitä – viehkeitä naispuolisia – sivustakatsojia. El Presidente intoutui siinä määrin demonstroimaan chairman style'iaan, että nousi kerran jopa pelastusveneen nokkaan lanteitaan keinuttamaan.

Meno oli huomattavasti vaisumpaa sinä kesäpäivänä, kun istuimme neljän hengen voimin puun alla sadetta pitämässä. Vettä satoi kaatamalla, Pekka Pakkorako haukkasi eväsleipää sateenvarjon alla ja vara-pj raahautui litimärän pyörämatkan jälkeen poppikoneen ja Pakkoraon viereen puistelemaan päätään. Pikaisesti kuivuneen kuuron jälkeen muutkin salsaajat kaivautuivat ulos sateensuojistaan, kuka ateljeestaan ja kuka salsatreeneistä. Iltaan mennessä olimme keinuttaneet merengueä rantavedessä, yöhön mennessä olimme kiipeilleet extremesalsaa jalkasaaren kallioilla ja illan päätteeksi hurautimme vielä Hulluun Hevoseen maistelemaan kotimaista humppaa. Yhdet rantasalsat päättyivät jatkoihin romminmakuisessa Tuulensuussa ja Cumbancherojen keikan jälkeen rantasalsat toimivat itse jatkoina. Kokeilivatpa hesalaisetkin Pyynikin rantaa jatkopaikkana tanssittuaan ensin illan Vanhan Kirjastotalon Puistossa.

Paristoja kului rantariennoissa kohtuullinen kasa; jatkojohdolle ei löytynytkään käyttöä vaikka aioimme alunperin ottaa sähköä rannan kioskista. Cd-soittimista yksi sanoi sopimuksensa irti ennen kuin piknik-eväät oli ehditty levittää. Laite oli vasta raahattu pyörällä läpi Tammerfest-ruuhkan rannalle, kun Kristiina ja Pekka lähetettiin hakemaan tilalle toista poppikonetta. Rannalle hävisivät kesän aikana (vain) yhdet silmälasit eikä kukaan kompuroinut kallioilla tai eksynyt liian kauaksi ulapalle. Hauskoja tuokioita sen sijaan kertyi sylikaupalla – sellaisia tuokioita, joita voi talvipakkasella muistella lämpimän teekupin ääressä: Kuinka ilma oli lämmin, juomat kylmiä ja seura mitä parhain.